Yrittäjän motivaatio ja jaksaminen

Välillä yrittäjän on niin toivottoman vaikea jaksaa ja motivoida itseään. Eihän yrittäjällä ole pomoa joka käskee, eikä myöskään pomoa joka kehuu kun menee hyvin. Kaikesta on vastuussa itse ja pankkitili kertoo laiskottelusta alta aikayksikön. Varsinkin nyt kun koronavirus tuottaa rahoitushaasteita, niin tarve olisi saada yrityslainaa nopeasti.

Itsestäni tuntuu aivan naurettavan helpolta auttaa tuttaviani heidän markkinointiviestinnässään ja vaihtaa ajatuksia yritysideoiden kehityksestä. Oman yrityksen suhteen sitä on kuitenkin vähän väliä aivan jäässä kun pitäisi toimintaa kehittää. Tuntuu välillä niin toivottomalta haalia uusia kontakteja ja asiakkaita. Ideat loppuvat kesken, eikä uusia tule vaikka kuinka takoo päätä seinään. Silloin motivaatio ammentuu usein ahdistuksesta ja pelosta, kun pitäisi leipä pöytään hankkia ja vielä näyttää niille vahingoniloisille arvostelijoille, että yrittäjä tosiaankin seisoo omilla jaloillaan.

Ainahan sitä sitten parin unettoman yön jälkeen, pää kopsahtaa läpi seinästä ja kova työ alkaa tuottaa hedelmiään. Tämä on varmasti tuttu tilanne kaikille yrittäjille. Silti on niin vaikeaa pitää yllä motivaatiota ja innostusta jokaisena arkipäivänä ja eipä aikaakaan kun otsa kohtaa taas kyproklevyn.

Tämä laittaakin pohtimaan, että voiko yrittäjä ammentaa motivaationsa muusta kuin yllämainitusta ahdistuksesta. Siis voiko tätä arkea kohtaan tuntea aitoa innostusta ja kunnianhimoa. Eikö eteenpäin ajavan voiman tulisi olla positiivinen? Tämä avautui itselleni täysin sattumalta kuukausi takaperin.

Aloitin suorittamaan oppisopimuksella yrittäjän erikoisammattitutkintoa. Tietysti olin kuullut ne ruttunaamojen kommentit kuinka “se on sellasta pelleilyä” ja “tekemällä oppii, ei tähän mitään kouluja tarvita”, mutta päätin olla rohkea.

Ensimmäinen oppimisjakso oli aivan loistava. Vietimme parinkymmenen yrittäjän voimin viikonlopun tutustuen toisiimme ja ratkoen yhdessä jokaisen tielle osuneita ongelmia. Dialogit ja väittelyt jatkuivat pitkälle yöhön ja taas muutaman tunnin kuluttua heräsimme uuteen päivään jatkamaan siitä mihin jäätiin. Ennenpitkää ei tarvittu aikatauluja, koska virallisen osuuden päättyessä, ei kukaan poistunut paikalta, vaan todellinen oppiminen vasta alkoi.

Kuulostaa lapselliselta, eikö? Sitähän se juuri olikin ja se on koko homman pointti. Ruttunaamoille keppiä ja lapsenmielinen innostus jylläämään. Palattuani muutaman päivän kuluttua kotiin olin aivan poikki, mutta hyvällä tavalla. Pää oli täynnä uusia ideoita ja lompakko täynnä uusia kortteja. Sain täysin uuden näkökulman yrittämiseen vanhempien jermujen antaessa rohkaisevia neuvoja alkutaipalettani varten.

Ennen kaikkea, sain motivaatiota ja jaksamista. Positiivinen innostus ajaa minua huomattavasti pidemmälle yritäjänä, kuin yölliset palaverit seinän kanssa.

Suosittelen lämpimästi kaikille lajitovereilleni etäisyyden ottamista arkeen ja laumojen perustamista. Olemmehan kuitenkin uhanalainen laji, yhteiskunnallisen ravintoketjun alapäässä. Laittakaa rohkeasti oma yrityksenne muiden syyniin ja kysykää palautetta. Yksi hyvä tie on kurssit, koulutus ja itsensä kehittäminen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *